Lukija etsii tähteään

Olen nyt ensimmäisen kirjan puolivälissä. Viimeksi päivittäessäni oli Emilia orastavasti kotiutunut Uuteen Kuuhun ja seuraavaksi menossa kouluun. Tässä välissä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista eikä Emilia enää ole yhteisöissään varsinainen tulokas, vaan vakiinnuttanut asemansa hyvässä ja pahassa. Ernuilusta ja teiniangstista on puhuttu kirjasarjan yhteydessä, ja vaikka Emilia ei vielä olekaan kuin esiteini, niin ymmärrän määritelmät koko ajan paremmin. Päähenkilö on hyvin herttainen ja sympatiaa herättävä, mutta kyllä myös hyvin elävästi ja todentuntuisesti kuvattu erilainen nuori, joka on hyvin varma omasta erityislaatuisuudestaan ja saa sille tietysti katettakin ihan oikeasta lahjakkuudestaan sekä lähiympäristön tiettyjen tahojen ihailusta. Luonnekuva on mielenkiintoisella tavalla erilainen kuin Vihervaaran Annan. Tämä on kroonisesti huonosta itsetunnosta kärsivä toiminnan ihminen, vaikka sekoilee ja mokailee ja kirjoittaa "kuvauksia". Emiliaa on vaikea kuvitella edes yrit...

  Ensimmäisen päivityksen kirjoitin luettuani noin neljänneksen sarjan avausosasta Pieni runotyttö. Tarinan karkeat suuntaviivat ja päähenkilö Emilian persoonallisuus olivat entuudestaan tuttuja. Sitä paitsi useaan kertaan lukemillani Anna-kirjoilla on tietysti selvät yhtäläisyytensä myös Runotyttöihin: orpo päähenkilö, joka alussa joutuu uuteen perheeseen, jolla on romantillinen mielenlaatu ja kaunokirjallista kunnianhimoa, tapahtumien sijoittuminen Kanadan kaakkoisrannikon Prinssi Edwardin saarelle. Kommenteissa Runotyttöjä kutsutaan yleensä synkemmiksi kuin Anna-kirjoja ja tähän alku viittaakin. Varhaisnuorten kirjan aloitukseksi on kohtalaisen karskia laittaa Emilia heti aluksi tilanteeseen, jossa isän kuolema keuhkotautiin riistää hänet lapsuusidyllistään siihen asti vieraiden sukulaisten luo. Mahdollisia sijoitusperheitä on useita ja Emilian kohtalo ratkaistaan kirjaimellisesti arvonnalla. Niinpä hän päätyy Uuden kuun taloon, jonka maisema kuvataan viimeksi lukemass...

Olen kirjoittanut tässä blogissa julkaistavat tekstit Facebook-päivityksiksi, mutta nehän ovat kovin katoavaisia enkä halua tehdä FB:ssä kirjoittamistani jutuista julkisia, joten yleisön pyynnöstä päätin pistää pystyyn tällaisen käppäisen blogin. Näin muutkin kuin FB-kaverini voivat näitä halutessaan lukea. On kuitenkin syytä huomata, että vaikka pientä editointia teenkin blogia varten, ovat nämä käytännössä impulsiivisesti ja välittömistä fiiliksistä kirjoitettua sometusta. Nämä tekstit ovat syntyneet välittömästi tietyn romaaninpätkän luettuani ja suhteellisen nopeasti.  Sitten itse sisältöön. Blogi tulee koostumaan kahdestatoista päivityksestä, joissa puran tuntemuksiani ja ajatuksiani luettuani aina tietyn pätkän L.M. Montgomeryn romaanitrilogiaa Pieni runotyttö , Runotyttö maineen polulla  ja Runotyttö etsii tähteään (engl. Emily Of New Moon , Emily Climbs , Emily's Quest). Alkuteokset on julkaistu 1923-27 ja käyttämäni suomennetut niteet ovat niitä klassisia punavalkokan...