1: Arvalla kotiin

-

 Ensimmäisen päivityksen kirjoitin luettuani noin neljänneksen sarjan avausosasta Pieni runotyttö.


Tarinan karkeat suuntaviivat ja päähenkilö Emilian persoonallisuus olivat entuudestaan tuttuja. Sitä paitsi useaan kertaan lukemillani Anna-kirjoilla on tietysti selvät yhtäläisyytensä myös Runotyttöihin: orpo päähenkilö, joka alussa joutuu uuteen perheeseen, jolla on romantillinen mielenlaatu ja kaunokirjallista kunnianhimoa, tapahtumien sijoittuminen Kanadan kaakkoisrannikon Prinssi Edwardin saarelle.


Kommenteissa Runotyttöjä kutsutaan yleensä synkemmiksi kuin Anna-kirjoja ja tähän alku viittaakin. Varhaisnuorten kirjan aloitukseksi on kohtalaisen karskia laittaa Emilia heti aluksi tilanteeseen, jossa isän kuolema keuhkotautiin riistää hänet lapsuusidyllistään siihen asti vieraiden sukulaisten luo. Mahdollisia sijoitusperheitä on useita ja Emilian kohtalo ratkaistaan kirjaimellisesti arvonnalla. Niinpä hän päätyy Uuden kuun taloon, jonka maisema kuvataan viimeksi lukemassani luvussa koristeellisin sanankääntein, mutta jossa 11-vuotiaan päähenkilön elämää ja mielikuvitusta on kahlitsemassa taloa jäykkäniskaisena despoottina johtava Elisabet-täti. Toisaalta hassahtaneena pidetty Jimmy-serkku ja tässä vaiheessa aika sivulauseissa nähty Laura-täti edustavat selvästi "hyviä liittolaisia", eikä ole vaikea arvata, että tämä sosiaalinen dynamiikka tulee leimaamaan vähintään ensimmäistä kirjaa, ellei koko kirjasarjaa. Sen osalta Anna-fanille kiinnostavin kysymys on, tuleeko Elisabetistä myös liittolainen, kuten Marillasta noissa kirjoissa. Veikkaan, ettei ainakaan läheskään samassa määrin.


Ensivaikutelmani Pienestä runotytöstä on, ettei tämä ole läheskään niin suoraviivaista ja toiminnallista kerrontaa kuin Anna-sarja, joka varsinkin alkuvaiheissa rakentui episodimaisesti pienille kommelluksille ja sattumuksille. Tässä Montgomery selvästi rakentaa laajempaa kaarta eikä aio tehdä päähenkilön sen enempää kuin lukijankaan elämästä yhtä helppoa. On vaivatonta kuvitella, että tiettävästi itsekin aika traumaattisilla lapsuus- ja nuoruuskokemuksilla raskautettu kirjailija on läpimurtosarjansa jälkeen ja muutenkin synkistyessään halunnut keski-iässä ja asemansa vakiinnutettuaan ikään kuin kertoa saman tarinan uudestaan, mutta rohkeammin, enemmän todellisuutta kahmien.


Silti tai juuri siksi Emiliassa tuntuu olevan vielä Annaakin enemmän fantasioijaa, epäkäytännöllistä haahuilijaa - kirjailijan omakuvaa? Anna on lopuksi aika riuska ja pärjäävä hahmo, sitä ei Emiliassa ainakaan tässä vaiheessa aisti. Anna päätyi lopulta säntillisiin naimisiin, paljon pitäisi Emilian persoonassa muuttua, että hänelle kävisi samoin.


On selvää, että tätä sarjaa lukee mielellään ja aktiivisen kiinnostuneena siitä, mitä päähenkilölle vielä tapahtuu. Yksityiskohtien suhteen olen onnistunut välttymään spoilereilta!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tästä blogista

-
Olen kirjoittanut tässä blogissa julkaistavat tekstit Facebook-päivityksiksi, mutta nehän ovat kovin katoavaisia enkä halua tehdä FB:ssä kirjoittamistani jutuista julkisia, joten yleisön pyynnöstä päätin pistää pystyyn tällaisen käppäisen blogin. Näin muutkin kuin FB-kaverini voivat näitä halutessaan lukea. On kuitenkin syytä huomata, että vaikka pientä editointia teenkin blogia varten, ovat nämä käytännössä impulsiivisesti ja välittömistä fiiliksistä kirjoitettua sometusta. Nämä tekstit ovat syntyneet välittömästi tietyn romaaninpätkän luettuani ja suhteellisen nopeasti.  Sitten itse sisältöön. Blogi tulee koostumaan kahdestatoista päivityksestä, joissa puran tuntemuksiani ja ajatuksiani luettuani aina tietyn pätkän L.M. Montgomeryn romaanitrilogiaa Pieni runotyttö , Runotyttö maineen polulla  ja Runotyttö etsii tähteään (engl. Emily Of New Moon , Emily Climbs , Emily's Quest). Alkuteokset on julkaistu 1923-27 ja käyttämäni suomennetut niteet ovat niitä klassisia punavalkokan...
Lue lisää

Loppulausunto: Nuupahtamisen dynamiikasta

-
  Biografinen kirjallisuudentutkimuksen suunta ei ole ollut pinnalla enää aikoihin ja aika varovaisestihan sillä tulisi operoida silloinkin kun operoi, mutta L.M. Montgomeryn keskeisiä kirjasarjoja on aika vaikea olla tulkitsematta kirjailijan elämää vasten. Anna-sarja teki hänestä menestyskirjailijan ja Runotyttö-sarja (tai oikeammin Emily-sarja, tästä lisää jäljempänä) on eräänlainen metafiktio, joka kertoo kirjailijan omista menestykseen johtaneista vaiheista. Toki kaikin mahdollisin kaunokirjallisen kärjistämisen keinoin, mutta kuitenkin. Pidän luultavana, että Emilian läpimurtoteos "Säädyllinen ruusu" rinnastuu täysin Montgomeryn klassikkodebyyttiin Anne Of The Green Gables (Annan nuoruusvuodet) sitä myöten, että Prinssi Edwardin saaren local personit ovat saaneet kovasti jutunjuurta miettiessään, kuka hahmo vastaa ketä tosielämässä, Oikeastaan kaikki Montgomeryn omassa elämässä vastaa suurin piirtein Emilian kokemuksia: orpous, konservatiiviset kasvuolosuhteet, opettaja...
Lue lisää

2: Erilainen nuori

-
Olen nyt ensimmäisen kirjan puolivälissä. Viimeksi päivittäessäni oli Emilia orastavasti kotiutunut Uuteen Kuuhun ja seuraavaksi menossa kouluun. Tässä välissä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista eikä Emilia enää ole yhteisöissään varsinainen tulokas, vaan vakiinnuttanut asemansa hyvässä ja pahassa. Ernuilusta ja teiniangstista on puhuttu kirjasarjan yhteydessä, ja vaikka Emilia ei vielä olekaan kuin esiteini, niin ymmärrän määritelmät koko ajan paremmin. Päähenkilö on hyvin herttainen ja sympatiaa herättävä, mutta kyllä myös hyvin elävästi ja todentuntuisesti kuvattu erilainen nuori, joka on hyvin varma omasta erityislaatuisuudestaan ja saa sille tietysti katettakin ihan oikeasta lahjakkuudestaan sekä lähiympäristön tiettyjen tahojen ihailusta. Luonnekuva on mielenkiintoisella tavalla erilainen kuin Vihervaaran Annan. Tämä on kroonisesti huonosta itsetunnosta kärsivä toiminnan ihminen, vaikka sekoilee ja mokailee ja kirjoittaa "kuvauksia". Emiliaa on vaikea kuvitella edes yrit...
Lue lisää