Tästä blogista

Olen kirjoittanut tässä blogissa julkaistavat tekstit Facebook-päivityksiksi, mutta nehän ovat kovin katoavaisia enkä halua tehdä FB:ssä kirjoittamistani jutuista julkisia, joten yleisön pyynnöstä päätin pistää pystyyn tällaisen käppäisen blogin. Näin muutkin kuin FB-kaverini voivat näitä halutessaan lukea. On kuitenkin syytä huomata, että vaikka pientä editointia teenkin blogia varten, ovat nämä käytännössä impulsiivisesti ja välittömistä fiiliksistä kirjoitettua sometusta. Nämä tekstit ovat syntyneet välittömästi tietyn romaaninpätkän luettuani ja suhteellisen nopeasti. 

Sitten itse sisältöön. Blogi tulee koostumaan kahdestatoista päivityksestä, joissa puran tuntemuksiani ja ajatuksiani luettuani aina tietyn pätkän L.M. Montgomeryn romaanitrilogiaa Pieni runotyttö, Runotyttö maineen polulla ja Runotyttö etsii tähteään (engl. Emily Of New Moon, Emily Climbs, Emily's Quest). Alkuteokset on julkaistu 1923-27 ja käyttämäni suomennetut niteet ovat niitä klassisia punavalkokantisia. Suomennoksista kaksi ensimmäistä on I.K. Inhan ja viimeinen Laine Järventaus-Aavin. 

Omasta suhteestani aiheeseen: kuten blogini alaotsikossa totean, olen keski-ikäinen mies (tätä kirjoittaessani 43-vuotias), joka lukee Runotytöt nyt ensimmäistä kertaa, mutta on vanhastaan Montgomeryn Anna-kirjojen fani. Projektiani ei siis pidä nähdä yrityksenä tehdä mitään yllättävää loikkaa lokeroiden ulkopuolelle vaan pikemminkin sellaisen ajatuksen viivästyneenä toteumana, joka on ollut olemassa jo kauan. Luin Anna-kirjat ala-asteen loppuvuosina äitini suosituksesta - hän oli pitänyt niistä omasta lapsuudestaan asti - ja tykästyin niihin kovasti, mutta rovaniemeläisen poikapuolisen varhaisnuoren oli vaikea käsitellä tällaista fanitusta edes itsensä kanssa, saati sitten kenenkään muun kuin äidin. Varmaan juuri tästä syystä Runotytöt jäivät aikanaan lukematta ja toinen syy oli ehkä se, että äidille Anna-kirjat tuntuivat olevan tärkeämpiä ja parempia. 

Keski-iässä on kaiketi tyypillistä palata lapsuutensa tärkeisiin juttuihin, ja niinpä joskus neljä, viisi vuotta sitten sain päähäni haalua divareista kaikki suomennetut Anna-kirjat ja lukea ne uudestaan. Itse asiassa alkusysäys taisi olla se, kun löysin pari ensimmäistä joltakin roskalavalta, jolle oli arvatenkin kipattu jonkun edesmenneen mummon kirjahyllyn ylijäämä. Lumouduin niistä niin, että ennen pitkää olin jo tilaamassa ulkomailta netistä kanadalaista 80-luvun Anna -tv-sarjaa. 

Looginen seuraava askel oli jatkaa lopultakin Runotyttöihin. 

Miksi Montgomery sitten kiinnostaa - no se on tietysti monimutkainen asia, mutta kaksi tärkeintä kiinnostuksenkohdettani, joihin tämä liittyy, ovat eittämättä viihdekirjallisuus ja historia. Ehkäpä itse blogitekstit tarjoavat lisää valaistusta aiheeseen, sikäli kuin sillä nyt on merkitystäkään.

Oletan tällaisen blogin yleisön olevan varsin rajallinen enkä muutenkaan jaksa panostaa mihinkään hienouksiin, mutta kyllä kaikki lukijat ovat aivan tervetulleita ja myös tervetulleita kommentoimaan näitä ajatuksiani ja kokemuksiani!